Hämärässä, muutaman kynttilän valossa, peilistä tuijottaa takaisin valvonut tyttö tummine silmänalusineen, kultaa kasvoissaan. Kultaa silmäkulmissa, sillä onhan nyt joulu, ja tyttö haluaa kimaltaa ihan yhtä kirkkaasti kuin muutkin. Hän tuijottaa tarkkaan peilikuvaansa, yrittää nähdä paljastavatko nuo petolliset silmät sisällä piilevän salaisuuden. Näkevätkö kaikki muut sen, minkä minäkin näen?
Kävellessään pihan poikki pimeässä, rakkauden jäljet kaulallaan ja ranteessaan, hän ihmettelee miten tähän päädyttiin. Mihin katosi lämpö, valo, suunta? Pimeässä ilman kiintopistettä, pimeässä ilman ketään. Tienhaarassa, ilman minkäänlaista opastusta, ja jokainen tie päättyy erilaiseen virheeseen.
Makaan pölyisellä vintin lattialla, kaikkien muiden ajatusten yllä, enkä saa unta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti