Virhettäni ei haudattu tarpeeksi syvälle. Se jätettiin suoraan pinnan alle, piiloon käsieni arpien taa. Päivästä toiseen se polttaa, värjää elämäni harmaudellaan. Kannan puutteeni hiljaa kärsimättä mutta myöskään anteeksi pyytämättä. Minä en ole se mitä olet etsinyt kaikki nämä vuodet. Minä en ole se, joka luulit minun olevan. Valepukuni repeilee ja naamioni halkeilee.
Kylmä kyynisyys särkee luitani ja kannan jatkuvaa vihaa sisälläni. Miten ihmeessä voisin antaa sinulle mitään, kun en pysty rakastamaan edes itseäni? Pakenen jatkuvasti elämää, vastuuta, aikuisuutta. Piiloudun tuhansien valheellisten sanojeni taa, peitän puutteeni korulauseilla.
All fiction is lies, and all writers are liars.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti